Tyytyväiset ihmiset ja terveet tilat – Paluu perusasioiden äärelle

Palveluvastaavamme Mika Heino kertoo alla, mitä ajatuksia hänessä herätti 11.3.2020 järjestetty Terveet tilat 2028 -seminaari.

Sisäilmastoseminaarin tunnelmista jatkoin Terveet tilat 2028 -seminaariin, jossa oli jälleen äärimmäisen hyvää tietoa tarjolla. Mitään itselle erityisen uutta ei tällä kertaa kuultu, mutta kertaushan on opintojen äiti. Koin, että esityksissä tuotiin esille erilaisia näkökulmia ja mielestäni kaikissa oli läsnä entistä enemmän ihmiset ja heidän hyvinvointiinsa vaikuttavat tekijät. Onhan se henkilöstö kuitenkin säännöllisistä meno eristä kaikista arvokkain, jopa rahalla mitattuna. Heti päivän alusta olikin selvä, että kokemuksellisiin asioihin on todella kiinnitetty huomioita, mikä lupaa hyvää.

Poimin Merja Eqvistin avauspuheenvuorosta tärkeän viestin:

”Sisäilman ongelmien ratkaisuissa pitää hoitaa aina sekä ihmisiä että rakennuksia”

Lisäksi Vesa Pekkolan terveisistä tuli poimittua seuraava lause:

”Terveelliset ja turvalliset tilat, mutta ihmisille pitää tulla myös tunne, että tilat ovat terveelliset ja turvalliset”

Paluu juurille – kohdataan ihminen ihmisenä

Suomen Vanhempainliiton Ulla Siimeksen puheenvuorossa tuli hyvin esille se, että paluu juurille on väistämätöntä. Ulla tarkoitti tällä nimenomaan sitä, että ”yhteistyön lähtökohtana on luottamuksen rakentaminen, tasavertaisuus ja keskinäinen kunnioitus.” Hän myös lisäsi kokemuksen osoittaneen, että vuorovaikutus ja dialogi ovat ne menetelmät, joilla voidaan asioita hoitaa silloin, kun ongelma on jo päällä.

Seuraavat asiat nostankin esille, koska mielestäni kaikkien sisäilmahaasteiden parissa työskentelevien tulisi kiinnittää näihin huomioita.

”Mikäli aikuinen ei koe tulleensa kuulluksi, nähdyksi ja kohdatuksi niin mennään välittömästi väärille raiteille.”

“Tilanne ei ratkea sähköpostilla, Wilman viesteillä ja ilmoituksilla tai sosiaalisen median palstoilla vaan sillä, että istutaan saman pöydän ääreen ja sanotaan asiat ääneen.”

“Tunnekuohut pitää käsitellä ensin pois, jonka jälkeen pääsemme vasta käsittelemään asiaa”

”Kaikki kohtaamiset ovat osa viestintää”

Hinnan kilpailuttamisen sijasta tulisi kilpailuttaa haasteeseen sopiva palvelumalli.

Olemme nyt todella suuren haasteen edessä. Miten toimialamme julkisia kilpailutuksia voitaisiin ohjata tarkoituksenmukaisempaan suuntaan? Joskus voi tehdä yksinkertaisen hankinnan olemassa olevaan tarpeeseen ja lopputulos on ilmeinen, mutta ei meidän alallamme. Kokemuksemme mukaan laajoissa sisäilmahaasteissa tarvitaan kokonaisvaltainen palveluntuottaja, jotta asia saadaan hallintaan ja tilanne rauhoittuu. Mielestämme tulevaisuuden kilpailutuksessa pitäisikin huomioida mm. ihmisen kokemus, tunne, luottamuksen rakentaminen, ajantasainen viestintä ja riittävä osaamisen taso. Hattu päästä sille, joka tämän yhtälön ratkaisee.

Ovatko tilat terveet ja turvalliset? Voiko tämän taata?

Helsingin kaupungin esityksestä poimin useita haasteita, huolimatta siitä, että resursseja on lähtökohtaisesti paljon ja prosessit ovat selkeät. Helsingin kaupungilla on sama ongelma, johon tarrauduin myös itse kiinni ensimmäisen kerran siihen törmätessäni. Yllätys, yllätys vanhemmat haluavat tietää: ”Voitteko taata, että nämä tilat ovat terveelliset ja turvalliset?”

Asiantuntijatkin kokevat, että vaikka kaikki remontit ja muut toimenpiteet on tehty oikein ja suunnitelmien mukaan, he eivät voi taata, että tilat olisivat terveelliset ja turvalliset. Samalla pitäisi kuitenkin vakuuttaa, että tilojen käyttö on ihan ok. Toisinaan asiantuntijoiden mukaan havaittavissa on myös hyvitysvaateita. Tällöin ongelma on jo ratkaistu ja tilankäyttäjä on esimerkiksi päässyt väistötiloihin, mutta silti jäädään vatvomaan asioita. Tilanteeseen halutaan syyllinen, jolta voisi vaatia jotain aiheutuneeseen mielipahaan.

Median lähteet sisäilmahaasteissa välillä kyseenalaisia

Median roolia myös harmiteltiin, sillä toisinaan media määrittelee jonkun kiinteistön kunnon muutaman vanhemman toimesta. Tarkoitan, että aktiivinen ryhmä on esimerkiksi yhteydessä median edustajaan ja siellä alkaa kynä sauhuamaan ilman, että tutustuttaisiin saatavilla oleviin raportteihin ja tutkimuksiin. Olen urani aikana kuullut sellaisenkin tarinan teknisen johtajan suusta, missä hän halusi tehdä artikkelin onnistuneesta kyläkoulun peruskorjauksesta, mutta tämä ei paikallismediaa kiinnostanut. Koenkin, että jatkossa olisi tärkeää poliittisten tahojen kautta tuoda myös positiivisia sisäilma-asioita kansan tietoisuuteen.

Korjaushankkeiden priorisoinnin työpajassa suoraa syvään päähän

Seminaarissa järjestetyssä työpajassa hyppäsin täysin uuteen maailmaan ja osallistuin korjaushankkeiden priorisoinnin -työpajaan.

Tämä oli mielenkiintoinen kokemus, joka antoi jälleen ymmärrystä siihen, miten vaikean tehtävän edessä olemme tämänkin asian päätöksenteossa. Perushankkeiden suunnittelu onnistuu, mutta nimenomaan yllättäviä sisäilmakorjauksia vaativat projektit tulevat vähän niin kuin ylimääräisenä pöydälle ja aiheuttaa monenlaisia toimenpiteitä, mihin kukaan ei osaa varautua. Lumipallo efekti alkaa suunnitelmien muutoksesta, politikkojen päätettäväksi ja sieltä aina takaisin toteutukseen.

Kaiken kaikkiaan, on tämä sisäilma-ala upea, kaikessa haastavuudessaan. Hienoa on, että tällaisia seminaareja järjestetään, jossa voidaan keskustella ja oppia avoimessa ilmapiirissä laajalti alan monilta toimijoilta. Näin tätä alaa viedään eteenpäin ja osaaminen tuodaan kaikkien ulottuville.

 

Kiinnostaako aihe? Lue lisää Mika Heinon ajatuksia 10.3.2020 järjestetystä Sisäilmastoseminaarista täältä.